Eletään kultaista 80-lukua. Amerikkalainen Mark Schultz on voittanut vuoden 1984 olympialaisissa kultaa painissa. Niin myös hänen veljensä Dave. Ura tuntuu hieman takkuilevan, vaikka voitonnälkä on edelleen kova. Kovan taloudellisen kurimuksen keskellä Markiin ottaa yhteyttä miljonääri John E. DuPont, joka haluaa antaa tukensa nousevalle kyvylle. Tästä lähtee liikkeelle tositapahtumiin perustuva pätkä.
Vaikka elokuva onkin eräänlainen elämänkerta Mark Schultzista, nousee du Pont johtavaan rooliin skitsoine piirteineen. Omistushaluinen ja pahaa äiti-kompleksia poteva vanha mies haluaa kovasti osoittaa oman arvonsa ja painin tukeminen hienoine harjoittelukeskuksineen omalla Foxcatcher-tilalla on omiaan pönkittämään miehen egoa.
Näyttelijätyö on hämmentävän hyvää ja intensiivistä. Jupiter Ascending -rainan jälkeen oli hämmentävää nähdä Channing Tatum tekemässä oikeasti vakavaa roolia ja vieläpä hyvin. Mark Ruffalo heitti hetkeksi Hulkin nahan naulakkoon ja veti painitrikoot päälle. Ruffalo tekee duuninsa todella hyvin, vaikka ajoittain roolihahmo jää hieman etäiseksi. Shöw'n varastaa kuitenkin Steve Carell maanisena miljönäärinä. Lähinnä komedioista tuttu Carell on tehnyt pohjatyönsä todella hyvin ja on intensiivisen ahdistava leffassa.
Tarinankerronta toimii todella hyvin. Leikkaukset ovat onnistuneita ja äänityöskentely loistavaa. Ehdottomasti yksi parhaiten mieleen jäänyt kikka oli kuvata keskustelevia henkilöitä kuuloetäisyyden ulkopuolella, jolloin tunnelma hahmon ulkopuolelle jäämisestä vahvistuu todella hyvin.
Vaikka paini ei kiinnosta pätkääkään, on tämä leffa pelkkien näyttelijäsuoritusten vuoksi katsomisen arvoinen.
8/10 Kuju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti