Tarina lähtee liikkeelle, kun avaruusrakettien laukaisualustan purkutöitä sabotoiva teinityttö löytää kamojensa joukossa oudon pinssin. Sitä koskettamalla hän hyppääkin äkkiä toiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki on mahdollista. Ihmiset ajavat lentävillä autoilla, kaahaavat jetpackeilla ja uivat monikerroksissa altaissa. Luonnollisesti pinssi herättää kysymyksiä ja niihin määrätietoinen Casey Newton (Newton, oikeasti?) lähtee hakemaan vastauksia. Pian kannoilla on niin hyvis- kuin pahisrobottejakin. Tomorrowlandin ihmeellisyyksiin voi vastata kuitenkin yksi henkilö: Walker. Mies, joka on ollut utopiamaailmassa itsekin.
Käy ilmi, että 1800-luvulla kuuluisat tiedemiehet olivat löytäneet uuden ulottuvuuden, johon he värväsivät innokkaimmat uudistajat kehittämään yhteiskuntaa, jota eivät ajaneet raha, valta ja itsekkyys. Kaikki meni hyvin kunnes Walker rakensi jotain, mitä ei olisi pitänyt. Tämä onkin sitten seikka, jota arvuutellaan aivan liian pitkään. Loppujen lopuksi paljastuu, että kyseessä on kone, joka ennustaa tulevaisuuden. Pilalle kaikki meni siksi, että maailmanloppua näyttävä masiina myös alkoi vaikuttaa meidän maailman ihmisiin niin, että innovatiivisen pelastamisen sijaan kansakunnat passivoituivat ja kyynisyyden alamäessä eivät enää halua tehdä mitään hyväksyen näin lopullisen tuhonsa. Tässä kohtaa paljastuu, että Casey on erityinen, koska hän ei halua hyväksyä kohtaloaan, vaan ajattelee eri tavoin haluten pelastaa maailman...jee... Kaikki ratkaistaan sillä, että tuomiopäivän pasuuna räjäytetään. Miksi? No koska siinä ei ole on/off-nappia. Miksi? No ei niin mitään aavistusta. Miksi sellainen piti sitten rakentaa? Jotta kahden ulottuvuuden välinen yhteydenpito onnistuisi...MITÄÄÄ???
Myönnetään, että tarinan sanoma on hyvä. Kaikki on menossa päin seiniä ja ainoat jotka sen estämiseen voivat vaikuttaa ollaan me itse. Kyynisyys on huono juttu ja se estää paremman kehityksen. Leffan ongelma on vain se, että katsojalle ei jätetä sitten yhtään omaa purtavaa, vaan koko viesti tuodaan niin tarkalleen esiin kuin mahdollista, jotta kenellekään ei vain vahingossa mene pointti ohi. Lapsille varmaan hyvä, mutta kyllä tulee sellainen vaikutelma, että tämäkin katsojaryhmä on aliarvioitu pahasti. Tarinan kulkua hankaloittaa jatkuva tiedon panttaaminen. Jännityksen lisääjänä se on hyvä kikka, mutta pitkitettynä se pilaa oivallisesti leffan tunnelman. Erityislaatisena hahmona Casey on kuitenkin aika yksioikoinen: hän joko uskoo maailman pelastamiseen tai ei. Samoin on myös Walkerin laita. Ihanan disneymaiseen tapaan kyyninen maailmanlopun odottaja Walker kääntyy jälleen uskomaan parempaan huomiseen Caseyn jo ärsytyskynnyksen pahasti ylittävän optimismisaarnan jälkeen. Kaiken keskellä häärii lapsen näköinen rekrytoijarobotti, jolla lopussa onkin alkanut kehittymään inhimillisiä piirteitä. Hyvä esimerkki siitä, miten tarinaan on koetettu ängetä ihan liikaa tavaraa.
Efektit ovat elokuvan paras puoli. Ranskan Eiffel-tornista lähtevä antiikkinen avaruusalus on kivaa katseltavaa. Futuristinen maailma on kuvattu kivasti, mutta parempaankin olisi varmaan pystytty. George Clooney on selkeästi pestattu Walkerin rooliin, jotta saataisiin leffalle edes hieman vetovoimaa jenkkien ulkopuolella. Kyllän kaveri homman ihan hyvin hoitaa tutuista maneereista huolimatta. Hugh Laurie tekee pienen roolin Tomorrowlandin kyynisenä pomona, mutta jokin ei vaan omalla kohdalla kaverin suorituksessa toimi. Eikä muuten jäänyt epäselväksi, että Disney omistaa nykyään koko Tähtien sota -brändin. Sen verran tiuhaan nörttikaupan tappelukohtauksessa lensi kyseisen leffan tuotteita... Voi Lucas mitä menit tekemään.
En tiedä, mihin hetkeen Tomorrowlandia voisi suositella. Ehkä lasten kanssa katsottavaksi tai sitten, jos olet kova Clooney-fani. Efektitykitus luonnistuu kohtuullisesti.
3/10 Kuju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti