Kävelin tuossa joku harmaa iltapäivä krapulapäissäni keskustassa kotiin päin juuri ahdettuani itseni täyteen pizzaa ja muuta mömmöä ja mietein mitä paheellista sitten tekisi. Mieleeni tuli katsoa elokuva mutta kotona tulisi katsottua Paavo Pesusientä ja nukuttua siunattua tilaa pois. Pyörein lähinpään ja ainoaan kinon kiskuritiskille, päätin että katson ensimmäisen elokuvan mikä lähtee pyörimään. Onneksi se oli Ex Machina eikä paskaakin paskempi Furious 7 yms. muu Ed Hardyn ja Monster energiajuoman sponsoroima kusiraina.
Ex Machinaan ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja siksi ehkä se osui juuri niin kovaa kuin ISIS muinaismonumentteihin. Elokuvan naisen haastattelun olin nähnyt jossain yöhaastattelussa mutta se oli aikalailla siinä.
Raina lähtee liikkeelle kun hikinen nörtti saa näytölleen viestin jossa onnitellaan arvonnan palkinnosta joka antaa hänelle pääsyn Bluebookin (Google) johtajan visiitille hänen omalle saarelle. Nörö (joka näyttelee myös nörttiä Dread elokuvassa joka on vitun hyvä) menee tämän suuren virtuoosipomon eurooppalaiselle saarelle todistamaan tekniikan ihmettä jonka Tohtori Sykerö on muljauttanut maailmaan.
Päästyään saarelle Caleb (Domhnall Gleeson) tutustuu sensei Nathaniin (Oscar Isaac) ja kyselee mikä meininki, tämä kertoo miksi on kutsunut Calebin tänne saarelle. Nathan on keksinyt robootin ja Calebin tulisi toteuttaa Turing testin. Testi tulisi näyttämään onko robotti tarpeeksi kehittynyt että ihminen ei tunne tai tiedä puhuvansa koneelle. Tässä tapauksessa tämä kone on Ava (Alicia Vikander), hento tyttönen joka alkaa keskustelemaan Calebin kanssa ja niin alkaa juoni.
Nathan kiskoo mukia kuin tuurijuoppo happy hourilla ja sikailee viimeisen päälle pahasti Kyoko palvelijan kanssa. Hyvin kyllä tanssii siaksi btw. Bissehuuruisen viikon aikana alkaa Calebia mietityttämään mitä oikeasti ihmisyys on ja miten sitä voidaan mitata. On selvää että Turing testi on aivan turha ja että Ava on mennyt jo sen läpi. Miksi siis Caleb on kuskattu toiselle puolelle maailmaa puhumaan hipsterandroidin kanssa nappailemaan akvavitaa teknologiaprofeetan kanssa?
Niinkuin nokkelimmat pokkelimmat siellä arvaa on tässä koira haudattuna. Nathan onkin sen luokan persreikä että haluaa vittuilla ja mieliraiskata niin ihmisiä kuin robottiloita.
Näyttelijätyö on aivan mahtavaa ja jokainen vetää täydellisesti roolinsa. Kirjoitus on lähes nerokasta ja laitta miettimään vielä päivien jälkeen ihmisyyttä ja moraalisuutta. Ei voisi uskoa mutta kaikkitietävä IMDB on kertonut että tämä on ohjaaja Alex Garlandin esikoisteos! Vielä enemmän ihmetyttää että tälle ei olla tarjottu uusia projekteja. Kuvaus on kaunista ja tyyliteltyä lähen ruotsalaista jossa vähän amerikan maustetta mukana. Ingmar Bergman maiset tyylilliset välikohtaukset kruunaavat pohjoiseurooppalaisen kuvakerronnan.
NAM NAM. Tämä sopii niille jotka pitävät scifistä. Jos punnitset mielessäsi paremmuusjärjestystä Fast and Furious leffoista tämä ei ole sinulle. Jos Interstellar oli mielestäsi hyvä niin sitten tämäkin sopii melko hienosti. Katso tytyn kanssa ja näytä intellektuellilta lainatessasi tässä arvostelussa käyttämiäni sanoja.
9/10
Jyrpä.dll
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti