7/10
Trilogia on nykyään todella in-juttu, kun on kyse elokuvien
teosta…silloinkin, kun siihen ei oikeasti olisi tarvetta. Hobitti-sarja on yksi hyvä esimerkki siitä, miten yhdestä lastenkirjasta on venytetty
kolmen elokuvan megalomaaninen sarja. Tämän takia moni onkin kritisoinut
elokuvaa. Tarinaan on lisätty paljon aineksia, joita siihen ei kuuluisi. Totta
puhuakseni en mennyt teatteriin kovin suurin odotuksin. Elokuvan pitkiä
taistelukohtauksia oli ehditty parjata netin arvostelupalstoilla paljon ja
ajatus puutuneista pakaroista hiipi ikävästi mieleeni ennen kuin koko leffa oli
ehtinyt edes alkaa. Kuitenkin reipas kaksi ja puoli tuntia meni todella hyvin.
Leffa jatkuu siitä, mihin edellinen jäi. Smaug-lohikäärme
oli herännyt horroksestaan ja päätti lähteä purkamaan pahaa oloaan polttamalla
Yksinäisen vuoren lähellä olevaa Järvikylää. Lohikäärme on kuitenkin vain
pienessä sivuroolissa leffassa, sillä suurin osa ajasta käytetään vuoren
juurella käytävään massiiviseen tappeluun, jossa on mukana ihmisiä, kääpiöitä,
halitoita, örkkejä, kotkia…puuh. Samalla käydään myös läpi
kulta-aarteen aiheuttamaa sokaisevaa ahneutta ja pohditaan sen kautta, mitä
kunnia ja kaveruus termeinä oikeasti tarkoittavat.
Leffa tarjoaa ehdottomasti laajan kattauksen karkkia silmille. Massiiviset taistelut on hoidettu huolella, vaikka niihin ehtii puutua ajoittain. Ahneus teemana sopii elokuvaan kuin nakki hodariin, mutta sitä olisi mielellään nähnyt käsiteltävän enemmän ja syvällisemmin. Loppu onkin luotu juuri sellaiseksi kuin ajattelinkin: saumattomaksi aluksi Taru Sormusten Herrasta –trilogialle. Iso osa tarinaan lisätystä aineksesta taitaa tähän pyrkiäkin ja se on ymmärrettävää.
Leffa tarjoaa ehdottomasti laajan kattauksen karkkia silmille. Massiiviset taistelut on hoidettu huolella, vaikka niihin ehtii puutua ajoittain. Ahneus teemana sopii elokuvaan kuin nakki hodariin, mutta sitä olisi mielellään nähnyt käsiteltävän enemmän ja syvällisemmin. Loppu onkin luotu juuri sellaiseksi kuin ajattelinkin: saumattomaksi aluksi Taru Sormusten Herrasta –trilogialle. Iso osa tarinaan lisätystä aineksesta taitaa tähän pyrkiäkin ja se on ymmärrettävää.
Trilogian vääntäminen suhteellisen lyhyestä tarinasta
herättää kyllä ristiriitaisia tunteita, sillä toisaalta se on yksi näkemys
tarinasta, toisaalta hirveää rahastuksen makua sisältävä buffet. Mielestäni
kahdesta jälkimmäisestä osasta olisi voinut leikata turhat pois ja yhdistää ne.
Tarina olisi toiminut siis paremmin kahden elokuvan kautta. Jos kääpiöhuumori
nappaa ja pidät järjettömän kokoisista mäiskintäkohtauksista, tämä elokuva
maistuu varmasti.
- Kuju
- Kuju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti