maanantai 29. joulukuuta 2014

The Hobbit: The Battle of the Five Armies


















7/10




Trilogia on nykyään todella in-juttu, kun on kyse elokuvien teosta…silloinkin, kun siihen ei oikeasti olisi tarvetta. Hobitti-sarja on yksi hyvä esimerkki siitä, miten yhdestä lastenkirjasta on venytetty kolmen elokuvan megalomaaninen sarja. Tämän takia moni onkin kritisoinut elokuvaa. Tarinaan on lisätty paljon aineksia, joita siihen ei kuuluisi. Totta puhuakseni en mennyt teatteriin kovin suurin odotuksin. Elokuvan pitkiä taistelukohtauksia oli ehditty parjata netin arvostelupalstoilla paljon ja ajatus puutuneista pakaroista hiipi ikävästi mieleeni ennen kuin koko leffa oli ehtinyt edes alkaa. Kuitenkin reipas kaksi ja puoli tuntia meni todella hyvin.

Leffa jatkuu siitä, mihin edellinen jäi. Smaug-lohikäärme oli herännyt horroksestaan ja päätti lähteä purkamaan pahaa oloaan polttamalla Yksinäisen vuoren lähellä olevaa Järvikylää. Lohikäärme on kuitenkin vain pienessä sivuroolissa leffassa, sillä suurin osa ajasta käytetään vuoren juurella käytävään massiiviseen tappeluun, jossa on mukana ihmisiä, kääpiöitä, halitoita, örkkejä, kotkia…puuh. Samalla käydään myös läpi kulta-aarteen aiheuttamaa sokaisevaa ahneutta ja pohditaan sen kautta, mitä kunnia ja kaveruus termeinä oikeasti tarkoittavat. 

Leffa tarjoaa ehdottomasti laajan kattauksen karkkia silmille. Massiiviset taistelut on hoidettu huolella, vaikka niihin ehtii puutua ajoittain. Ahneus teemana sopii elokuvaan kuin nakki hodariin, mutta sitä olisi mielellään nähnyt käsiteltävän enemmän ja syvällisemmin. Loppu onkin luotu juuri sellaiseksi kuin ajattelinkin: saumattomaksi aluksi Taru Sormusten Herrasta –trilogialle. Iso osa tarinaan lisätystä aineksesta taitaa tähän pyrkiäkin ja se on ymmärrettävää.


Trilogian vääntäminen suhteellisen lyhyestä tarinasta herättää kyllä ristiriitaisia tunteita, sillä toisaalta se on yksi näkemys tarinasta, toisaalta hirveää rahastuksen makua sisältävä buffet. Mielestäni kahdesta jälkimmäisestä osasta olisi voinut leikata turhat pois ja yhdistää ne. Tarina olisi toiminut siis paremmin kahden elokuvan kautta. Jos kääpiöhuumori nappaa ja pidät järjettömän kokoisista mäiskintäkohtauksista, tämä elokuva maistuu varmasti.

- Kuju


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti