Kyllähän se niin on, että Ridley Scottin (Blade Runner, Gladiator, Alien) laskeutuessa ohjaajan pallille, ei lopputulos ole mitään pientä nypläämistä. Exodus: Gods and Kings -leffa on jälleen siitä hyvä esimerkki. Raamattuun perustuvien leffojen kirjo alkaa nostaa jälleen päätään, sillä Darren Aronofskyn Noah-leffa ilmestyi tuossa viime keväänä ja Ridley olisi ainakin tuottamassa Daavidista kertovaa pätkää.
Mutta asiaan! Muinaisen Egyptin aikaan sijoittuva leffa kertoo klassisen tarinan yhdestä Israelin kansan johtohahmosta elikkäs Mooseksesta. Heprealaiset ovat kärvistelleet Egyptin orjuudessa reippaat 400 vuotta ja sinä aikana muinainen kuningaskunta on kukoistanut. Tästä kiitos tietenkin kuuluu alati kasvavalle orjatyövoimalle, joka tekee raskaat rakennushommat. Mooses on faaraon hovissa kasvanut heprelainen, joka ei tiedä omasta syntyperästään ensin mitään. Erilaisten tapahtumien kautta tämä kuitenkin selviää ja kaveri joutuu maanpakoon. Onnellisesti perheen perustanut Mooses kuitenkin saa Jumalalta tehtäväksi johtaa israelilaiset pois Egyptin orjuudesta. Tästä lähteekin liikkeelle tuttu vitsausten sarja ruttoineen, heinäsirkkoineen, raekuuroineen yms. Lopulta faarao heltyy päästämään orjuutetun kansan vapaaksi, mutta lähteekin jahtaamaan heitä hetken päästä. Tarina kulminoituu eeppiseen Punaisenmeren kohtaukseen.
Stoori kulkee pitkälti alkuperäisen tekstin mukaan. Pieniä muutoksia on kuitenkin tehty. Leffassa Mooses lähtee ensin sillä ajatuksella liikkeelle, että hän varustaa ja kouluttaa heprealaisista oman armeijan ja aloittaa sissisodan egyptiläisiä vastaan. Tämä osoittautuu todella pian riittämättömäksi. Siksi tarvitaankin jumalallinen väliintulo. Mielenkiintoista siinä on se, että Mooses jää vitsauksien kohdalla todella paljon vierestä seuraajaksi. Raamatussa Mooses on aika vahvasti läsnä vitsausten irti päästäjänä sauvaansa heiluttaen ja on jatkuvasti neuvottelemassa faaraon kanssa kansansa vapauttamisesta.
Elokuva on komeaa katseltavaa. Muinaisen Egyptin loisto on tuotu hienosti valkokankaalle. Katsoin elokuvan 3D-versiona, mutta siitä ei ole mitään iloa, sillä kohtauksissa on todella vähän (jos nyt ollenkaan) sellaista matskua, jossa ko. tekniikkaa voisi hyödyntää. Näyttelijätyö on vähän tasapaksua. Christian Balen suoritus jäi kyllä hieman harmittamaan. Kaveri on kuitenkin tehnyt paljon hyviä rooleja (kuten Equilibrium, The Prestige ja The Machinist), mutta tästä elokuvasta välittyi vähän sellainen "jollakin ne urheiluautot on pakko maksaa" -fiilis... Elokuva on ihan ok johdatus Mooseksen tarinaan ja 2,5 tuntia menee suhteellisen mukavasti sen seurassa. Jos ei muuten, niin ainakin maisemia ihastellessa.
6/10
- Kuju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti