Lontoossa asuva hyvin menestyvä psykiatri Hector (Simon Pegg) vetää samaa oravanpyörää ympäri eikä oikein enää maistu eläminen. Pää hajoaa alta kun kaikki maistuu harmaalle ja masennus kolkuttelee korvien väliä. Hector alkaa etsimään elämässään jotain mikä toisi onnea ja päättää vaimonsa pienellä tuella lähtee maailmalle jättäen hetkeksi koko elämänsä pauselle. Vaimoke (Rosamund Pike) ei myöskään ole hirveän tyytyväinen elämään. Hector kiertää maailmaa jossa tutustuu uusiin ihmisiin ja kysyy heiltä mitä oikein onnellisuus on ja joutuu niiden kautta ongelmiin ja seikkailuihin.
Hector lähtee ensimmäiseksi missä maailman ehkä vähiten onnelliset ihmiset elävät, fakin Kiinaan! Siellä missä Ipodit kootaan suut korvasta korvaan hymyssä ja joetkin ovat kukilla päälystetty. Hector löytää tietty lihan iloja ja viinaa, awesome. Joka paikassa Heke tutustuu ihmisiin kenellä on aivan oma näkemys onneen ja oppii niistä jotain buddha juttuja yms. sanontoja mitä onnikekseistä ja Olvin korkeista löytyy. Afrikassa psykiatri autaa oikeata lääkäriä työssään ja saa turpaansa oikein kunnolla. Siellä hän myös näkee lisää köyhyyttä mutta sellaista köyhyyttä mitä näkee nenäpäiväkonserteiden väli-introissa. Onko onnellisuus täällä vain se että on elossa vai ehkä ettei ole nälkä? Munkkien kanssa käydään myös puhumassa ja miettimässä mitä oikeasti onni on ja soitellaan Skypellä. Hector tekee comebackin myös entisen "tyttöystävän" tykönä Amerikassa jonka hän frienzonetti nuoruudessaan. Amerikassa myös kurkataan päämiehen lanttuun ja mietitään miksei hän voi nauttia elämästään ja muutenkin elämä maistuu kylmältä nakilta.
Simon Pegg tekee taas kerran jotain muuta kuin komediaa Nick Frostin kanssa! Onko se hyvä asia vai pitäisikö Simonin pysyä siinä missä on mahtava? Ehkä... No ei ny! Elokuva on oikein hyvä ellei mahtava. Joku nokkela sanoi että tämä on miesten Eat, Prey, Love mutta en menisi niin pitkälle. Simon vetää aika aidon tulkinnan elämään kyllästyneenä miehenä ja silloin kun Hector joutuu ongelmiin ja on draaman aika, Simon erittäin uskottavaa naamailua. Välillä oikein tulee sellainen miete että Simonilla on vielä paljon annettavaa elokuvataiteelle.
Rosamund Pike esittää vaimoa ja onnistuu siinä oikein hyvin vaikka vaimon osa onkin alussa todella pieni mutta lopussa alkaa itkettämään jopa kovaakin kivinaamaa. Nam..
Hector tutustuu jokaisessa paikassa uuteen kaveriin ja nämä kaverit vetävät ihan nappi suorituksen. Jean Reno on elokuvassa aika sama mies kuin Purppuravirroissa tai muussa hänen elokuvassa, sopiva rooliinsa. Togo Igawa on munkkina (ylläriylläri) ja siinä hyvin kokenut joten eipä mitään ihmeellisempää.
Elokuva sopii treffi-iltaan sekä yksin katsottuna mutta muista ottaa nessuja esille. Laita colleget päälle, popparit kulhoon ja nauti erittäin laadukkaasta elokuvasta. Lisää tätä kiitos.
8/10
-Jyrpä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti