maanantai 22. joulukuuta 2014

Never let me go (2010)

Noniin katsoin tossa Avaa ja huomasin että sieltä tulee lupaavan näköinen brittielokuva ja kun vielä infosta näkyi että kyseessä on tieteiselokuva oli pakko katsoa. Mitä tekee brittiläinen ski-fi akkojen kanavalla, what the hööh?

Alku näytti oikein hienolta sisäoppolaitos setiltä jossa Van de Kamp muksuilta näyttävät pennut jonottavat luokassa ihmisen luita käydään läpi. Tenavat pänttävät ja opiskelevat kuin viimeistä päivää ja sitten välillä tehdään jotain kivaakin.
Luokka odottaa opettajaa lukemaan tämän päivän luentoa kun vapaamielinen opettaja kertoo että räkänokat onkin klooneja ja kuolevat nuorena. Boom. Jos itse olisin kuullut tuollaista koulussa alkaisin kirjoittamaan blogeja, wait...






 Never let me go siis alkaa melko tummana ja jatkuu myös kuin marraskuu, tummana ja hieman masentavana mutta palkitsevana kuin kuun loputta alkava joulu. Skidit ovat siis klooneja joita kasvatetaan ja opetetaan sisäoppilaitoksessa, heille kerrotaan että elämän parhaasaa iässä heistä otetaan elimiä niitä tarvitseville luomu ihmisille. Tarina kertoo tytöstä joka rakastuu poikaan mutta tämä on rakastunut toiseen skinny bitchiin joka tietää että ensimmäinen tyttö on kanssa kiinnostunut tästä Spidermanista.

Kuulostaako juoni tutulta? Hyvä sillä silloin olet nähnyt The Islandin. Vaikka juonen isot kohdat ovat samoja kuin Islandissa ei elokuvissa ole mitään yhteistä. Never let me go on herkkä kertomus rakkaudesta ja muista tunteista yms. Avalle sopivasta setisä.

Elokuva siis on sci-fiä mutta yhtä paljon kuin Salatut Elämät elokuva on elokuvaa, enemmänkin laadukasta draamaa jota britit tekevät kauniisti ja erittäin pätevästi. Niinkuin kaikissa hyvissä tieteiselokuvissa tiede on yksi osa elokuvaa joka mahdollistaa tarinankerronnan ja on osa juonta eikä kaikki kaikessa. Näyttelijätyö on erittäin laadukasta ja kuvaus kaunista.

Elokuva sopii talveen ja pariskuntailtaan kuin homejuusto lohen päälle.

8/10



-Jyrpä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti